perjantai, 18. joulukuu 2009

Kommentteja Marianne Turusen luennoista ja Bengt Lindsrömin salutogeneesista

 

Marianne Turusen luento sai todellakin huomaamaan, että kaikki kunnan asukkaat liittyvät terveyden edistämiseen tavalla tai toisella. Sitä (terveyden edistämistä) on työpaikoilla, oppilaitoksissa, ihan joka paikassa mistä sitä vain etsii. Sitä sisällytetään suunnitelmiin ja ohjelmiin ja se on ihmisten sisään rakennettuna tiettyinä toimintatapoina. Toiset huomioivat sitä elämässään enemmän kuin toiset. Käsitteenä terveyden edistäminen on niin laaja, että siitä riittää jokaiselle jotakin. Hankkeet ovatkin hyvä esimerkki siitä miten tätä laajaa käsitettä on jaettu pienempiin osiin, jolloin hallinta on helpompaa.

 

Bengt Lindströmin luennolla en valitettavasti ollut paikalla. Muita kuunnellessa vaikuttaa, että hänen tapansa luennoida on hyvin kokonaisvaltainen. Ja erinlainen.

Salutogeneesi on käsittääkseni tapa ajatella ihmisen terveyttä/sairautta. Julkaisun lisäksi googletin salutogeneesin ja löysin määritelmän, jossa salutogeneesi asetettiin vastakkain patogeneesin kanssa, tämä avasi käsitettä vähän. Salutogeenisessä toiminnassa pyritään pitämään yllä ja kehittämään sitä mikä tukee ja pitää terveyttä yllä.

 

torstai, 3. joulukuu 2009

Terveyden edistäminen kehitysmaissa

Tämän luennon jälkeen voin lälleen olla kiitollinen ,että olen syntynyt Suomeen ja lupaan tarkistella kulutustottumuksiani.

Kehitysmaiden terveys ongelmat ovat vaikeita ja suuria. Luennolla puhuttiin siitä, että ihmisoikeudet kulkevat käsikädessä terveyden kanssa, ettei voi olla sosiaali- ja terveyspalveluja jollei ole ihmisoikeuksia. Tiedän toki ettei ihmisoikeuksia ole kaikkialla, mutten ollut miettinyt mihin kaikkeen se vaikuttaa. Länsimaiden tulisi auttaa köyhiä maita kaikessa. Mielestäni meillä on vastuu niistä joilla ei ole mitään, sillä meillä on kaikkea. Omaakin tulevaa ammattikuntaani tuli pohdittua. Pyrimme ohjaamaan ihmisiä syömään terveellisesti, välttämään suolaa ja rasvaa, valitsemaan parempia vaihtoehtoja, kun toisilla ei ole mitään mitä syödä ja kuitenkin höyhien maiden hyvintoimeentulevilla terveysongelmat ovat samoja kuin muualla maailmassa..

Luennoitsija sai ainakin minut tuntemaan pistoksen puhuessaan kuinka me kylvemme juomavedessä, ja hetken päästä puhuttiin siitä kuinka lapsista  joka neljännes kuolee alle 5- vuotiaana, yhtenä syynä likaisesta vedestä saatuun ripuliin.     

 

tiistai, 24. marraskuu 2009

Terveysneuvonnan vaikeus

Aika vaikealta terveydestä huoltapitäminen tuntuu olevan, kun 80% sepelvaltimotaudeista ja 90% DM2:sta olisi hoidettavissa ruokavalion ja liikunnan muutoksilla ja tupakoinnin lopettamisella, samalla ehkäistäisiin iso osa svt- taudeista. Mutta ei, DM2 potilaita tulee lisää. Unohtavatko ihmiset sairautensa sen jälkeen, kun nappi on kourassa ja arvot palannet normaaliksi? Vai haluaisivatko he apua, mutta sitä ei ole saatavilla, tai ainakaan siinä muodossa kuin se kullekkin sopisi? Sillä eivät kaikki pysty osallistumaan ryhmiin tai sopivaa mielenkiintoista ryhmää ei ole.

Lääkäri määrää lääkkeet ja kehottaa tekemään terveellisiä elämäntapamuutoksia, mutta potilas voi tuntea jääneensä tyhjän päälle ellei saa mitään konkreettisempaa apua tai ohjausta eteenpäin. Pelkkä tiedon antaminen ei lämmitä, jos tietoa ei pysty hyödyntämään. Tarvitaan, luennoillakin esiin tullutta, tahtoa ja uskoa, jotta voidaan saada motivatiota. Tarvitaan hyvä ohjaaja, joka osaa motivovan haastattelun ja arvoanalyysin keinoin auttaa potilasta löytämään voimavaransa ja muutoshalukkuuden. Yksilöohjauksessa haastattelut ja analyysit ovat aikaavieviä ja siksi kalliita, mutta ryhmissä hyviä tehtäviä. Miten apua tarvitsevat saataisiin ohjattua ryhmiin ja sitoutettua muutokseen?  Elämäntapamuutosryhmiä voisi olla erilaisia eri ikäryhmille, ammattiryhmille, yrittäjille, työelämän ulkopuolella oleville jne. tapaan, jolloin samantapaisessa elämäntilanteessa olevat ihmiset saisivat mahdollisuuden pohtia ongelmia yhdessä ja kynnys ryhmään osallistumiseen voisi pienentyä.

Aikuisillakin voisi olla neuvola, jossa käytäisiin vuosittain tarkastuksessa. Verenpaineeseen, kohoavaan verensokeriin, painoon, kolesterolini ym. voisi puuttua jo alkuvaiheessa. 

keskiviikko, 18. marraskuu 2009

Terveys ja terveyden edistäminen

Itse en ollut paikalla ensimmäisellä luennolla, joten kommentoinpa tässä vaan luennon materiaalia. 

Kysymykseen mitä on terveys?, on vaikea vastata. Äkkiä ajateltuna tulee mieleen, että terveys on sitä, että on kaikki hyvin. Jossain diassa sanottiin, että terve on se jolle ei ole tehty tarpeeksi diagnostisia testejä. Kai sitä on periaatteessa sairas, kun joku sairaus diagnosoidaan, mutta ei se riitä määrittämään koko totuutta. Sairauksia on monenlaisia, eivätkä kaikki jotain perustautia sairastavat tunne itseään sairaiksi, voidaanko heitä sitten määritellä sairaiksi?

Oli mielenkiintoista pohtia myös normaalin ja epänormaalin rajaa..

Kysymys: onko sairaus rangaistus?, jakaa varmasti mielipiteitä erityisesti ns. itseaiheutettujen tautien kohdalla. Samoin yhteiskunnan kustantamat hoitokulut em. tautien kohdalla. Meillä Suomessa nyt on sellainen tilanne, että sairaat hoidetaan taudin aiheuttajasta riippumatta. Siksi tulisikin tehostaa terveyttä edistäviä toimenpiteitä. Niillä voitaisiin säästää niissä hoitokuluissa, jotka tulevat mm. elintapasairauksien mukana.

Terveyden edistäminen kuulostaa laajalta ja monialaiselta toiminnalta, ja niin sen pitää ollakin.

Että tämmöstä.